Opiskelijakollegani pyysi joskus kirjoittelemaan "tutkijan" arjesta; TBRC:n projektissa gradu alkaa hiljalleen muotoutua, savenvalaja voisi siitä jo ääriviivat tunnistaa. Niin, tätähän tämä arki on, tietokannoissa roikkumista, salapoliisityötä ja toivottujen artikkelihelmien etsintää, printtausta ja sitten tietysti lukemista, lukemista, lukemista. Huoneesta avautuu näkymä sisäpihalle, käytävällä käy korkojen kopse, ihmisiä tulee ja menee. 12 tuntiset päivät on ihan pikku juttu tässä vaiheessa.
Tiistaina asetuin opiskelijaboksissani töllön ääreen kun artikkeliluku ei suoraan sanottuna enää oikein maittanut. Noh, kanavilta ei vaan tullutkaan mitään älyllisesti viihdyttävää. Turtuneena surffailusta päädyin katsomaan Teeman historiadokumenttia joka sitten veikin mennessään :) Dokumentissa kerrottiin tarinaa J. Robert Oppenheimerista, joka oli yksi 1900-luvun tärkeimmistä ja kiistellyimmistä hahmoista. Hän oli tiedemies ja fyysikko, joka osallistui maailman ensimmäisen ydinaseen kehittelyyn. Myöhemmin Oppenheimerista leivottiin epäamerikkalainen petturi, ja hän menetti pääsyn omiin tutkimusarkistoihinsa.
FBI vakoili Oppenheimeria Los Alamosin labrassa sangen intensiivisesti. Puhelut kuunneltiin, kirjeet avattiin, työhuoneessa oli kuuntelulaitteet, mitä ikinä nyt 40-luvulla vakoiluvälineiksi keksittiinkään.
Tulipahan vaan siinä töllöttäessäni mieleen, että minkälaista dataa sitä meikäläisen huoneesta lähtisi Supon arkistoihin? Nykyteknologialla webbikamera olisi ihan must! Sen voin tunnustaa, että nenääni en kaivele ja jalkoja en nostele pöydälle. Huoneeseen roudaamasta taskupeilistä katselen muutaman kerran päivässä onko tukka hyvin tai onko ripsiväri valunut. Pienimuotoista riisuutumista tapahtuu silloin tällöin aamulla tai illalla tyyliin housut hameeseen ja sukkikset jalkaan. Enempää en ole paljastellut ikinä!
Rationaalinen suunnittelu on tuottanut tiloihin ei-kiinteät seinät; kahdesta pikkuhuoneesta saa näppärästi heivaamalla väliseinän pois yhden ison huoneen (edellyttää varsin ylennystä?).
Nuo väliseinät ovat niin ohuet, että mitään arkaluontoisia puheluja siellä ei passaa kyllä jutustella. Naapurin puhelut kuulee kaikki, toisella ainakin on soittoäänenä Abbaa...Seinillä on korvat, tahtoipa sitä tai ei.
Supolle tiedoksi, että tämä omituinen ähinä liittyy huomiseen graduun; presentaation powerpointtien kiivasta suunnittelua ja tuottamista!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti