Viikon sekametelisoppa

Viikko mennä hurahti, blokkausaiheita viikkoon mahtui miljoonia, mutta tämä ystävämme kiire teki tepposet eikä oikein kunnolla ole ehtinyt sivaltaa aihetta kuin aihetta vaikka sanottavaa olisi ollut yllin kyllin. Siispä pikakatsaus menneen viikon kohokohtiin :D

• Viikko sitten perjantai-iltana  sivistin  itseäni junamatkalla kotiin. Edellinen matkaaja oli jättänyt lukemiseksi City-lehden ja Seiskan. Tuntui muutaman päivän tieteellisen artikkeliluvun jälkeen paratiisilta lukea tavisjuttuja. Citylehdestä poimittua: tähän mennessä löydettyjen hetero, bi, homo, trans, metro yms. seksuaalien jatkeeksi on löydetty ns. a-seksuaali. Seuraavan lukukerran antia lienee sitten se ö-seksuaali. Toinen uutinen koski Sedu-parkaa. Jotkut sivulliset tiesivät kertoa, että huonosti menee...Selvähän se. Sedu onnistui loihtimaan maahamme kunnon yöelämää sitten 80-luvun (jolloin itse sitä olen viimeksi viettänyt), mutta, mutta. Aika vierii ja Sedunkin kantikset ovat jo vaihtaneet öiset rilluttelut vaipanvaihtoon ja Tutteliin. Sedukin tarvitsee siis muutosjohtajuutta; mitä siis tarjota nykyiselle Ipod-sukupolvelle? Seiskan tarjonta oli heikkoa: Lipposen emämunaus jättää tulevat äitienpäiväkuohikset Päiville varkaiden ulottuville kellariin. Töölössäkin luikkii pummeja, tahtoipa Paavo sitä tai ei. Ettei vaan olisi ollut peräti tilauskeikka, Paavon seurailua Alkosta kotikellariin jne. Töölön kulmillakin kannattaa olla skarppina.

• Keskiviikkona oli loistava tutan järkkäämä vierailuluento. Liittyi erääseen heidän kurssiinsa,  mutta kutsu kävi koko laitokselle, opiskelijoille ja henkilökunnalle. Kiitos siitä! Kun en tunne tarkalleen näitä pelisääntöjä, niin jätän nyt mainitsematta yrityksen, jota nämä kaksi ihanan innostunutta kaveria edustivat. Pointtini onkin se, että minusta on hienoa se, että valtaosa vierailuluennoista ovat yliopiston omien kasvattien vetämiä. Tämänkin luennon vetäjät olivat silminnähden liikuttuneita saadessaan luennoida omassa entisessä opinahjossaan; muistaakseni toinen oli valmistunut 1982 ja toinen 2000. Mutta se pistää vihaksi ja suorastaan hävettää, että niin vähälukuinen joukko osoittaa mielenkiintoaan tällaislle ainutkertaisille luennoille. Jokainen voisi miettiä itsekseen, miltä tuntuisi, jos itse joutuisi vastaavaan tilanteeseen. Oikein toivoisi, että  nyt keskiviikon skipanneelle kaverille kävisi kutsu luennoimaan vaikkapa nyt alkuun vaikka kolmelle ihmiselle. Voisi tulla äitiä ikävä!

• Viikon parhaimmat kiksit sain ystävältäni, joka kertoi omasta, aikanaan suorittamastaan graduprosessista. Nyt kun itselläni  tuo aihe on herkimillään (empirian suunnitteluvaihe menossa ), niin kaikenlainen info ja kokemustieto on enemmän kuin tervetullutta. Vaikka olen tuntenut tämän ystävän jo kohta 20 vuotta, niin nyt vasta minulle selvisi, että hän on aikanaan tehnyt gradunsa yhdessä miehensä kanssa! He olivat siis opiskelleet samassa opinahjossa, rakastuneet, ja suhteen alkuvaiheessa päättäneet koulun suoman mahdollisuuden hyväksi käyttäen raapaista yhteisgradun. Ihan oikeesti, tuon parempaa akateemista avioliittotestia ei voi olla olemassa! Ystäväni kertoi, että gradun tuottaminen oli tapahtunut ilman ensimmäistäkään riitaa ja urakan päätyttyä hän oli päättänyt, että vastapuoleen kannattaisi tosiaan paneutua tarkemmin ja ottaa jopa kosinta vastaan  Stoorin kuultuani en voinut muuta kuin todeta, että tuolla systeemillä jos millä taataan pysyvät liitot läpi kivien ja kantojen; lusikat voi laittaa aina jakoon mutta että gradun, miten sen jako tapahtuisi? Ja hyvin onnellisia ovat muuten edelleen vaikka tieteellinen tutkimus asiasta puuttuukin.

•  Hetki sitten vietimme Earth Hour-tuntia, valot pois ja maailma pelastuu.Ainakin kissamme Neptunus nautti tilanteesta; sai hiippailla kissamaisesti ympäri huushollia ja vaania olemattomia saaliita. Mies hiippaili pimeyden turvin suklaamunavarastolla ja tytär limuvarastolla. Itse katselin ihan viattomasti dekkaria ja tunsin olevani tosi hyvä ihminen kun osallistuin maapallon pelastamiseen. Pienestä se voi olla joskus tuo onnellisuus kiinni.